Kun me vanhemmat kysyimme, mitä 6 ja puoli vuotias Aku poikamme haluaisi kaikkein eniten (yritimme selittää, mitä unelma tarkoittaa), jos hän saisi paljon rahaa, niin hän vastasi, että haluaisi kaksikerroksisen majan pihalle. Siinä olisi köysitikkaat, liukumäki, temppurata ja siellä voisi nukkua ja sinne voisi kutsua kavereita leikkimään.
Tähän toiveeseen on vaikuttanut varmasti tänä vuonna sairaalan eristyshuoneessa yhdessä Akun kanssa lukemamme Markus Majaluoman kirja ”Isä, rakennetaan maja”, jossa isä alkaa naapurin kanssa rakentamaan hulppeaa majaa pihalle. Sairaalassa olimme oksennustaudin takia sokeritipassa pari päivää. Joskin Aku on toivonut majaa useasti muutenkin, sillä euro-lavoista rakennettu "salamaja" alkaa tulla jo pieneksi Akulle ja hänen kaksoisveljelleen. Lähinnä se toimii pikkusiskon kauppana.
Hyvä idea, me vanhemmat totesimme. Aletaan työstää tätä unelmaa.
Aku sairastui 3 vuoden ja 10 kuukauden ikäisenä 1-tyypin diabetekseen. Elokuussa tänä vuonna siitä tulee 3 vuotta. Me vanhemmat olemme huolehtineet diabeteksen hoidosta tähän asti. Aku on nyt alkanut mittailemaan itse sokereita. Aku tuntee aika mukavasti matalat kotioloissa; hän tulee ulkoa sisälle kesken leikin ja sanoo, että heikottaa, mutta esimerkiksi päiväkodissa tai synttärikutsuilla meno on vauhdikasta, eikä hän huomaa matalia arvoja. Aku on myös erittäin liikuntaherkkä, tuntuu joskus, että yksi juoksuaskel jo laskee sokereita. Aku, todettakoon tässä, on normaali poika, mikä tarkoittaa suomeksi, että vauhtia ja liikettä riittää.
Miksi tällainen maja olisi mukava myös vanhempien mielestä ja miten se liittyy diabeteksen hoitoon?
Tänä syksynä alkaa koulu, reviiri kasvaa ja uusia kavereita tulee kuvioihin. Olisi hienoa, jos Akulla olisi paikka, johon voisi kutsua kavereita leikkimään. Koti olisi vieressä, ja keittiössä voisi käydä tankkaamassa hiilareita ja mittaamassa sokereita leikin lomassa. Hänen ei tarvitsisi kantaa mukanaan säkillistä tuoremehua eikä verensokerimittaria, joka kuitenkin tippuisi/unohtuisi jonnekin tienposkeen, jos se edes olisi muistunut tulla mukaan. Vanhempien ei tarvitsisi koko ajan soitella perään, että onko kaikki hyvin. Olisi upeaa, että diabetekseen liittyisi kavereidenkin mielestä ”kova juttu” eli hieno maja.
Majalla olisi käyttöä pitkään, sillä nyt vasta ne Tarzan-leikit kunnolla alkavat. Ja teineinä siellä voisi kavereiden kanssa parantaa maailmaa ja kuunnella musaa Sitten kun Akulla on joskus omia lapsia, he ryntäisivät suoraan isän diabetesmajaan leikkimään, kun tulevat mummolassa käymään.
Kustannukset: Kyllä 6000 euroa tähän unelmaan riittää, Aku tosin ilmoitti, että haluaa majaan sitten sähkötkin.
Puutavara Akun majaa varten hankittiin Keski-Suomesta Äänekoskelta mummun ja vaarin kesämökiltä. Kasassa on n. 25 suuta mantyä ja kuusta!
Aku hakemassa rakennuslupaa "leikkimökilleen".
Kuva tulevasta majasta keväältä 2008
